Miksi lääketeollisuus on niin suuri ala?

Lääketeollisuus on teollisuus ala, joka on yksi suurimmista ja kannattavimmista. Se kehittää, valmistaa, myy ja markkinoi lääkkeitä. Lääketeollisuus on myös yksi säädellyimmistä aloista. Tämän lisäksi lääketeollisuus herättää paljon eettistä keskustelua.

Tämän teollisuuden juuret ulottuvat jo 1900-luvun alkuun. Systemaattisen lääkekehityksen aloitti Paul Ehrlich, kehittäen lääkekehityksen ja kemoterapian käsitteen. 1930-luvulla löydetty penisilliini ja 1950-luvulla löydetty antibiootti mullistivat lääketeollisuuden kokonaa. Aikaa 1950-luvun ja 1970-luvun välissä kutsuttiinkin lääketeollisuuden kulta-ajaksi. Ja 1990-luvulla lääketeollisuus hidastui vähitellen.

Markkinat

Lääketeollisuuden markkinat ovat hulppeat. Teollisuuden arvo vuonna 2007 oli yli 663 miljardia dollaria, josta Yhdysvallat ja Kanada muodostivat 46 %. Euroopan osa markkinoista oli 28 %. Euroopan alueella suurimpia markkinamaita olivat Saksa, Italia, Ranska, Iso-Britannia ja Espanja. Suomessa lääkemyynnin arvo oli 1,7 miljardia euroa.

Kehittyvissä talouksissa lääkemyynnin kasvu on nopeinta. Yhdysvalloissa lääkkeiden myynti on suuri bisnes, eikä sen hidastuminen näytä merkkejä. Suomessa taas lääkemarkkinoiden kasvu nähdään huonona asiana.

Epäeettinen toiminta

Lääkeyritykset ja lääketeollisuus on suuren paineen alla. Lääketeollisuudessa on paljon lainsäädäntöjä ja tiukkoja sääntöjä. Monille lääkeyrityksille määrätäänkin jatkuvasti suuria sakkoja lain rikkomisesta. Vuosien 2009 ja 2012 välillä koko lääketeollisuus sai sakkoja yhteensä jopa huiman 11 miljardin euron edestä. Näihin rikkomuksiin kuuluu muun muassa väärinkäyttö: laiton markkinointi tai turvallisuustietojen pimittäminen.

Tanskalainen professori Peter Gotzshe on sanonut lääketeollisuuden toiminnan olevan kuin järjestäytynyttä rikollisuutta. Hän lisää myös, että kaikki lääketeollisuuden lainrikkomukset ovat täysin suunniteltuja, sillä se on niin laajalle levinnyttä. Lääketeollisuus ja -tuotanto on saanut mukaansa lääkäreitä, mediaa, tutkijoita ja ammattijärjestöjä, kouluja, toimittajia ja jopa poliitikkoja.

Hän sanoo lisäksi, että lääketeollisuus on tieteenä esittäytyvää markkinointia. Uusia lääkkeitä ei aina tutkita tarpeeksi hyvin, mikä aiheuttaa paljon vammautumisia ja jopa kuolemia. Lääkehoito diabetekseen on hänen mukaansa korruptoitunutta ja kipulääkkeet aiheuttavat riippuvuutta.

Sakot eivät pysäytä lääkefirmoja, sillä he näkevät sen vain pakollisena markkinointikustannuksena. Lääketeollisuudesta on näin tullut suuri kultakaivos. Etenkin Yhdysvalloissa lääketoiminnasta kaavitaan huimia tuottoja.

Suomessa lääketeollisuus ei ole aivan yhtä epäeettistä, vaikka sitäkin tapahtuu. Tomi-Pekka Tuomainen ja Markku Myllykangas ovat kirjoittaneet paljon Suomessa tapahtuvasta epäeettisestä toimesta lääkkeisiin ja lääketeollisuuteen liittyen. He sanovat, että lääketeollisuudessa tehtaillaan tauteja, joita ei ole olemassakaan. He lisäävät myös, että lääkehoidon raja-arvot alentuvat koko ajan, jotta lääkkeiden myyntiä voidaan kasvattaa.

Lääketeollisuus saa paljon kritiikkiä monelta kannalta, mutta teollisuuden kasvua on hankala pysäyttää, sillä se on niin kannattavaa. Lisäksi lääketeollisuus on ottanut vallan hyvin monesta vaikuttavasta ryhmästä, kuten toimittajista, lääkäreistä ja poliitikoista.

Lääketeollisuus on saanut kritiikkiä etenkin seuraavista asioista:

  • Tautien tehtailu.
  • Liiallinen mainonta, joka kohdistuu etenkin lääkäreihin
  • Kouluihin ja opiskeluihin vaikuttaminen
  • Liian pienet tutkimukset
  • Lääkkeiden korkea hinta
  • Tarpeettomien eläinkokeiden tekeminen
  • Kehitysmaille tärkeiden lääkkeiden laiminlyöminen
  • Kehitysmaat eivät saa edullisia lääkkeitä
  • Lääkkeiden pitkäaikaiskäytön vaikutusten tutkimatta jättäminen

Lääketeollisuus puolestaan on vastannut tähän kritiikkiin sanomalla, että mainostilaisuudet ovat lääkäreille oleellista jatkokoulutusta. He sanovat, että lääkäreitä on tärkeää informoida uusista hoitomahdollisuuksista.

Teollisuus vastasi myös, että heidän on toimittava markkinatalouden ehdoilla. Toisin sanoen, heidän on tuotettava voittoa omistajalleen, jotta he voivat jatkaa toimintaansa ja tutkimuksiaan.

Eläinkokeita on kuuleman mukaan vähennetty ja korvattu toisenlaisilla menetelmillä. He sanovat, että eläinkokeiden tarpeellisuus arvioidaan, ja että eläimistä pidetään huolta. Kehitysmaiden pointteja lääketeollisuus selittää sanoen, että he lahjoittavat paljon lääkkeitä kehitysmaihin.

Yhteenveto

Lääketeollisuus on kannattavin kaikista teollisuuden aloista. Sen epäeettisiä käytäntöjä ei voida lopettaa eikä lainrikkomuksia poistaa, koska teollisuus on niin laajalle levinnyt ja voittoa tuottava.

Autoteollisuus ja sen historia

Ajoneuvoteollisuus, tai toisin sanoen autoteollisuus, kattaa piiriinsä paljon yhtiöitä ja erilaisia organisaatioita. Ne ovat suoraan kytkettynä autojen, moottoripyörien, mopojen ja laitteiden sekä perävaunujen suunnitteluun, tuotantoon, kehittelyyn, markkinointiin ja myyntiin. Sanotaankin, että autoteollisuus on liikevaihtonsa perusteella tärkein teollisuuden ala.

Tämän lisäksi on olemassa liiketoimia, jotka liittyvät autoteollisuuden tuotteisiin, mutta koskettavat loppukäyttäjiä hieman lähemmin. Näitä ovat esimerkiksi korjaamot, autotarvikeliikkeet ja polttoaineen myynti.

Ensimmäinen auto valmistettiin Karl Benzin toimesta vuonna 1885. Hänelle myönnettiin ajoneuvoa koskeva patentti vuonna 1886 ja niiden suuremmassa mittakaavassa tapahtuva valmistus aloitettiin vuonna 1888. Ajoneuvojen myynti sai suuren tuuppauksen eteenpäin sen jälkeen, kun hänen vaimonsa ajoi ensimmäisen pitkän matkan ajon. Ajo kulki Mannheimista Pforzheimiin ja takaisin, eli noin 200 kilometrin matkan. Näin hän osoitti, että hevoseton vaunu soveltui hyvin jokapäiväiseen käyttöön. Bertha Benz Memorial Route on vieläkin olemassa, kunnioittaen tätä matkaa.

Autoteollisuus käynnistyi suuremmassa kaliiberissa 1890-luvulla, jolloin useat yhtiöt ja tavalliset yksityishenkilöt aloittivat autojen valmistuksen. Ensimmäisten moottoroitujen ajoveuvojen koti oli Eurooppa, mutta Yhdysvallat otti hyvin nopeasti johtopaikan yhtenä maailman suurimmista autoja valmistavista maista. Ennen 30-luvun lama,a Yhdysvallat valmistivat noin 90% koko autoteollisuuden autoista. Vuonna 1980 Japani kuitenkin ohitti Yhdysvallat ja oli nyt suurin autojen valmistusmaa. Vuonna 1994 Yhdysvallat kiilasi taas Japanin ohi, ja vuonna 2006 Japani otti taas kärkipaikan. Tämän jälkeen tapahtuikin yllättävä käänne, ja Kiina ohitti vuonna 2009 kummatkin maat.

Tehtaan toiminta

Autotehtaat ovat autojen kokoonpanopaikka. Autojen erilaiset komponentit sen sijaan valmistetaan erilaisissa tehtaissa. Kuljetussyistä monet valmistukseen liittyvät vaiheet tehdään tehtaissa, jotka ovat sijoittuneet lähelle kokoonpanopaikkaa. Monet kilpailevat autotehtaat saattavat käyttää samaa pienempien komponenttien valmistajaa.

Autojen tuotantolinjassa on kolme eri vaihetta: koritehdas, jossa kori laitetaan kasaan; pintakäsittely- ja maalauslinja, ja viimeisenä auton varustelu. Yhden autotehtaan tuotantolinjalta saadaan ulos noin 200-500 autoa per päivä. Koko prosessissa per auto kestää noin 30-40 tuntia. Tähän aikaan kuuluu myös auton maalaus ja kuivaus. Auton kasaamiseen kuuluu noin 2000 komponenttia.

Turvallisuus

Turvallisuus on tärkeä osa-alue jokaisessa teollisuuden tuotannon prosessissa. Turvallisuudessa otetaan huomioon vaarojen ja uhkien sekä erilaisten riskien mahdollinen olemassaolo. Autoteollisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että sekä autojen valmistajat että loppukäyttäjät ovat turvassa, eivätkä sairastu tai loukkaannu ajoneuvoa kootessa tai käyttäessä sitä.

Turvallisuus on hyvin tärkeässä asemassa ja koko teollisuuden ala on todella vahvasti säädeltyä. Autojen sekä muidenkin moottorilla toimivien ajoneuvojen tulee täyttää paljon erilaisia normeja sekä säädöksiä, ennen kuin ne voidaan päästää markkinoille.

Jos turvallisuusriski on ilmeinen, valmistaja saattaa tehdä takaisinkutsun. Tämä voi koskea tiettyä valmistuserää tai kokonaista tuotantosarjaa. Takaisinkutsua käytetään kaikessa teollisessa tuotannossa. Takaisinkutsuja voidaan välttää jatkuvalla tuotteiden testaamisella.

Autoteollisuuden vaikutus teolliseen valmistukseen

Ajoveuvoteollisuus on sarjatuotantoa. Tämän teollisuudenalan 100 vuotta kestäneen historian aikana se on vaatimuksiltaan myös muokannut metalliteollisuutta. Esimerkiksi Fordin tehtaalla otettiin käyttöön liukuhihna, joka teki liukuhuhnatyöstä koko teollista tuotantoa leimanneen käsitteen. Myös teolllisuusrobottien käyttäminen tuli yleiseksi autotuotannossa, mutta se yleistyi vähä vähältä jokaisessa teollisen tuotannon alassa.

Yhteenveto

Autoteollisuus on ala, joka on ollut kovassa vauhdissa jo yli 100 vuotta. Autot ovat meille kaikille jo nykypäivää muodossa tai toisessa. Autojen valmistuksen kärkimaana on tällä hetkellä Kiina, mutta sitä ennen Japani ja Yhdysvallat taistelivat kärkipaikasta. Tällä hetkellä autotuotanto on hyvin vilkasta, eikä se näytä lainkaan hidastumisen merkkejä.

Teollisen tuotannon suurimmat tuotannonalat

Teolliseen tuotantoon kuuluu paljon erilaisia osa-alueita. Suurimpia osa-alueita ovat esimerkiksi elintarvike-, lääke-, metsä-, tekstiili- ja autoteollisuus. Tässä artikkelissa käsittelemme muutamia tärkeimpiä ja suurimpia teollisen tuotannon alueita.

Elintarviketeollisuus

Elintarviketeollisuus on teollisuuden ala, joka on meille jokaiselle tuttu ihan päivittäisellä tasolla. Kiitos elintarviketeollisuuden, meillä on ruokaa kaupoissa ja jääkaappi täynnä herkkuja.

Elintarviketeollisuus tuottaa siis elintarvikkeita sekä niiden raaka-aineita. Elintarvikkeiden tuottaminen on monimutkainen prosessi. Tähä kuuluu paljon erilaisia liiketoiminnan aloja, joka tuottaa väestön tuottaman ruoan. Kotitarvikeviljely on ainoa ala, jonka katsotaan olevan täysin elintarviketeollisuuden ulkopuolella.

Elintarviketeollisuuden piiriin kuuluu monia eri aloja:

  • säänteleminen: paikalliset, alueelliset, kansalliset sekä kansainväliset säädökset ruoan tuotannolle ja myynnille. Nämä sisältävät ruoan laadun ja turvallisuuden.
  • koulutus: tähän kuuluvat esimerkiksi yliopistot ja muut koulut
  • tuotekehitys: tuotekehitykseen kuuluu elintarviketeknologia
  • tuotanto: siemenet, maatalouskoneet ja muut tarvikkeet
  • maatalous: viljely, karjan kasvatus, kalastus
  • elintarvikkeiden jalostus: eineksien valmistus ja tuoretuotteiden esivalmistelu
  • markkinointi: mainostaminen, mielipiteet, myynnin edistäminen
  • varastointi, kuljetus ja logistiikka
  • vähittäiskauppa: suoramyynti, kaupat

Toisin sanoen, elintarviketeollisuus on ruoan kulku pelloilta, laitumilta ja merestä lautaselle. Elintarviketeollisuus ja sen piiriin kuuluvat alat työllistävät paljon ihmisiä. Elintarviketeollisuus on ehdottomasti suurin teollisuuden ala.

Lääketeollisuus

Lääketeollisuudesta on tullut ala, joka kasvaa kasvamistaan vuosittain. Lääketeollisuudessa kehitetään, valmistetaan, markkinoidaan ja myydään lääkkeitä. Lääketeollisuus on paitsi yksi kannattavimmista, myös yksi säädellyimmistä teollisuuden aloista.

Tämä teollisuudenala ulottaa juurensa jo 1900-luvun alkuun, jolloin systemaattinen lääketiede käsitteenä syntyi. 1930-luvulla löydettiin hyvin tärkeä lääke, penisilliini, ja 1950-luvulla antibiootit. Aika 1950-luvulta 1970-luvulle on lääkealan kultakausi, jolloin markkinoille tuotiin paljon erilaisia ja tärkeitä lääkkeitä.1990-luvulla lääketeollisuuden vauhti hiipui.

Vuonna 2007 lääkemyynnin maailmanlaajuinen arvo oli noin 663 miljardia dollaria, joista Yhdysvallat ja Kanada muodostivat 46%. Suomen lääkemyynnin arvo oli noin 1,7 miljardia euroa. Toisin kuin Amerikassa, Suomessa lääkemyynnin nousemista pidetään ongelmallisena.

Autoteollisuus

Autoteollisuus, tai ajoneuvoteollisuus, kattaa hyvin laajasti erilaisia yhtiöitä ja organisaatioita. Nämä organisaatiot ovat joko suoraan tai välikäsien kautta kytkettynä moottoriajoneuvojen tuotantoon, suunnitteluun, kehitykseen ja myyntiin ja markkinointiin. Liikevaihtonsa perusteella autoteollisuus on yksi tärkeimmistä teollisuuden aloista.

Näiden termien ulkopuolelle tosin jää vielä suuri ryhmä erilaisia liiketoimia, jotka ovat jollain tapaa yhdistettyjä ajoneuvoteollisuuden tuotantoon. Nämä alat palvelevat loppukäyttäjiä suuremmin. Näitä aloja ovat esimerkiksi erilaiset korjaamot, polttoaineen myynti sekä autotarvikeliikkeet.

Tekstiiliteollisuus

Tekstiiliteollisuus pitää sisällään lankojen, kankaiden ja vaatteiden valmistuksen, jakelun ja suunnittelun sekä myynnin.

Vuodesta 1974 vuoteen 2004 asti MFA-sopimus hallitsi tekstiilien ja vaatteiden maailmankauppaa, ja rajoitti kehitysmaiden mahdollisuuksia viedä vaatteita kehittyneempiin maihin. Tämä sopimus raukesi vuonna 2005.

Vuonna 2008, tärkeimmät tekstiili- ja vaatetusalan välittäjät olivat Turkki, Kiina, Intia, Tunisia ja Bangladesh. EU rajoittaa vieläkin vaatteiden tuontia Kiinasta.

Yhteenveto

Jokainen olemassa oleva teollisuudenala on suuri, ja tuotantolinjojen prosessi on monimutkainen. Nämä prosessit sisältävät paljon erilaisia komponentteja aina valmistuksesta suunnitteluun, myyntiin, markkinointiin, varastointiin ja jakeluun. Kaikki nämä tuotanto- ja myyntilinjojen prosessit työllistävät todella paljon ihmisiä.

Suurimpia teollisuuden aloja ovat elintarviketeollisuus, joka on meille tuttu jokapäiväisestä elämästä; lääketeollisuus, joka on erityisen tärkeä Yhdysvalloissa ja Kanadassa; autoteollisuus, joka on liikevaihdoltaan yksi tärkeimmistä aloista sekä tekstiiliteollisuus, joka vaatettaa meidät päivittäin.

Jokaisella alalla on omat uniikit tuotantoprosessinsa. Monia tehtaita siirtyy tuotannon edullisuuden takia ulkomaille. Elintarviketeollisuus on ainoa ala, joka yleensä ei siirrä tehtaitaan kohdemaastaan muualle.

Tehtaat hyötyvät toisistaan teollisuusalueilla

Teollisuuslaitokset ovat ajan kuluessa muodostaneet tiettyjä alueita. Näillä alueilla tehtaat, jotka sijaitsevat toistensa läheisyydessä, hyötyvät toisistaan. Esimerkkinä rauta- ja terästehtaat ovat yleensä toisiaan lähellä. Niiden läheisyyteen taas syntyy kevyempää teollisuutta. Alueet laajenevat ajan kuluessa teollisuuskeskuksiksi, sillä tehtaiden työntekijät tarvitsevat palveluita.

Teollisuusalueet mantereittain

Länsi- ja Keski-Eurooppa

Englannissa teollistuminen alkoi 1700-luvulla. Englannista se levisi pikkuhiljaa Keski-Eurooppaan ja sittemmin muualle Eurooppaan. Vanhimmat teollisuusalueet ovat hyvin tiheästi asuttuja alueita Euroopan alueella.

Nykyään teollisuus Euroopassa perustuu hyvinkin korkeaan tekniseen kehitykseen sekä koulutettuun työvoimaan. Luonnonvarat ovat kuitenkin lopussa ja niitä joudutaan tuomaan halvalla kehitysmaista.

Euroopassa paikasta toiseen rajojenkin yli kulkeminen on helppoa. Rautatiet ja vesiyhteydet kulkevat koko Euroopan halki, joten liikenneyhteydet ovat erinomaiset.

Yhdysvallat

Ei tule yllätyksenä, että Yhdysvallat on ollut johtavin teollisuusmaa 1800-luvun lopulta asti. USA:han kehittyi aluksi paljon raskasta teollisuutta mineraali- ja energiavarojen pohjalta. Sittemmin teollisuuden painopiste on alkanut olla enemmän korkean tekniikan puolella.

Vanhin teollisuusalue Yhdysvalloissa on Appalakkien hiilikenttien seudut.Tämän alueen ja Yläjärven sekä Suurten Järvien alueesta käytetään nimitystä teollisuuskolmio. Täällä terästeollisuuden ympärille on syntynyt myös autoteollisuutta.

Korkean teknologian ja autojen osalta kilpailu on ollut viime aikoina kovaa Japanin ja muiden Aasian maiden ansiosta. Yhdysvallat on silti pitänyt asemansa johtavana teollisuusmaana.

Venäjä ja Itä-Eurooppa

Venäjän suurimmat teollisuusalueet ovat Moskovan alueella. Myös Uralin itäosat sekä Siperian radan varsi ovat strategisesti otollisia paikkoja.

Ukrainan teollisuus on kehittynyt myös hiilen ja rautamalmin alueilla. Asevarustelu oli paljon kulutushyödykkeiden tuottoa suurempaa, ja tuotteet olivat monesti melko huonoa laatua. Ympäristöasiat olivat yleensä hyvin huonolla tolalla. Teollisuustuotanto on nykyaikana vähentynyt Venäjällä.

Itä- ja Kaakkois-Aasia

Japani suojasi markkinansa toisen maailmansodan jälkeen suojatulleilla. Se nousikin parissa vuosikymmenessä yhdeksi maailman johtavista teollisuusmaista. Japanilla on paljon omia luonnonvaroja. Teollisuus onkin perustunut työvoiman korkeaan koulutuksen, japanilaiseen korkeaan työmoraaliin ja tuotekehittelyyn. Tuotekehittelyn tunnetuimpia tuloksia ovat televisiot, tietokoneet, kamerat ja teollisuusrobotit.

Kaakkois-Aasiassa kasvu on hyvää. Jo 1400-luvulla alueella oli merkittävää silkin, lääkkeiden ja posliinin toimitusta. Alueella on myös hyviä luonnonvaroja öljyn, maakaasun ja tinan kannalta.

Kiitos neljän taloustiikerin, eli Singaporen, Hongkongin, Taiwanin ja Etelä-Korean, talous kasvoi 1980- ja 1990-luvulla huimasti. Korea seurasi Japanin esimerkkiä, ja Japanin tavoin väestöllä on korkea koulutustaso ja hyvä työmoraali. Koko maalla onkin korkea asema vaatteiden, jalkineiden, autojen, mikrosirujen ja elektroniikan markkinoilla.

Taiwanilla on teknisesti kehittynyt markkinatalous. Paikallinen työvoima ole enää siis edullista, joten monet yritykset ovat siirtäneet tehtaitaan Kiinaan. Epävarmuutta aiheuttavat kuitenkin maiden väliset heikot suhteet. Malesia, Thaimaa ja Indonesia tarjoavat Aasiassa hyvin halpaa työvoimaa, mikä on yrityksille houkuttelevaa.

Kiina sen sijaan on ollut hyvin pitkään johtava maa silkki- ja puuvillateollisuuden harjoittamisessa aina 1500-luvulta saakka.

Latinalainen Amerikka

Latinalaisen Amerikan alueella on oma teollistuneiden kehitysmaiden ryhmä. Tähän kuuluvat Brasilia, Argentiina, Meksiko ja Chile. Brasiliassa tärkeimmät teollisuusalueet ovat Sao Paulon ja Rio de Janeiron lähellä. Teollisuus perustuu lähinnä kotimaisiin tuotteisiin.

Argentiinassa suurin teollisuuden ala on maataloustuotteiden jalostaminen. Lisäksi kulkuneuvoteollisuus on suuri.

Meksikossa on paljon malmia ja öljyä, ja maan teollisuus onkin melko monipuolista.

Etelä-Afrikka

Afrikan teollisuusalueet sijaitsevat suurimmaksi osaksi Etelä-Afrikan tasavallassa. Se on maanosan teollistunein maa. Teollisuus Etelä-Afrikassa on hyvin monipuolista, sillä se valmistaa itse monia tuotteitaan. Maa on nykyään paljon mukana maailmankaupassa. Lisäksi maassa on hyvät kulkuyhteydet, paljon työvoimaa ja raaka-aineita.

Australia

Austalian luonnonvarat ovat hyvin valtavat. Teollisuustuotanto on siihen nähden kuitenkin pientä. Australiasta viedään paljon raaka-aineita ulkomaille. Suuria vientituotteita ovat esimerkiksi kivihiili ja metalli.

Yhteenveto

Kullakin maanosalla on omat teollisuusalueensa, joissa työvoima on halvinta ja raaka-aineita eniten. Monet tehtaat pysyvät toisiaan lähellä hyötysyistä.

Miksi teollinen tuotanto siirtyy ulkomaille?

Teollinen tuotanto on jo vuosien ajan pikkuhiljaa siirtynyt ulkomaille. Tehtaat siirtyvät etenkin halpoihin kehitysmaihin siksi, että raaka-aineet ja energia ovat halvempia. Yksi suuri syy kehitysmaihin siirtymisessä on myös se, että kehitysmaiden työntekijöiden palkkataso on hyvin paljon pienempi ja näin halvempi yrityksille.

Tehtaiden siirtyminen ulkomaille vie kuitenkin mukanaan työpaikkoja, josta maan paikalliset eivät ole innoissaan. Erityisen tehokkaasti ulkomaille ovat siirtyneet etenkin tekstiili- ja elektroniikkateollisuus. Suomessakin vuosien 1995 ja 2008 välillä tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuus on puolittunut Tilastokeskuksen mukaan.

Näiden alojen teollisuus on helppo siirtää muualle, sillä työntekijöiltä vaadittava osaaminen on alhaisempaa ja esimerkiksi tekstiiliteollisuuden koneet on helppo siirtää ulkomaille.

Palkkatasojen erot houkuttelevat siirtymään ulkomaille

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen elektroniikkateollisuuden palkat olivat viime vuosina lähes 90% tuotannon koko jalostusarvosta. On siis vaikea syyttää tehtaita siitä, että ne haluavat muuttaa ulkomaille halvemman työvoiman perässä.

Esimerkiksi erot suomalaisen ja intialaisen elektroniikkateollisuuden työntekijän palkkapussissa on hyvin suuri. Keskimäärin kokoonpanijoiden säännöllisen työajan palkka kuukaudelle oli Tilastokeskuksen mukaan 2855 euroa. Intiassa taas vakituisten työntekijöiden palkka ylimmilläänkin oli 186 euroa kuukaudessa. Yksi suomalainen työntekijä vastaa siis 15-17 intialaista työntekijää palkan suhteen.

Alle päivän tuotanto kattaa koko kuukauden palkat

Yhden intialaisen, korkeasti palkatun työntekijän palkan maksamiseen tulee myydä noin 4 puhelinta. Suomalaisen keskipalkan maksamiseen taas tulisi myydä noin 55 puhelinta. Toisin sanoen, Intiassa alle päivän tuotto maksaa koko kuukauden palkat.

Intiassa koko kuukauden elämiseen tarvitaan keskimäärin noin 130 euroa. Elämisen ja palkan tasot ovat siis hyvin alhaiset, joten ei ole vaikeaa päätellä, miksi tehtaat siirtyvät Intiaan. Tämä maksimoi nimittäin tehtaiden voitot.

130 euron palkka ei silti Intiassakaan päätä huimaa, vaan osa työntekijöistä joutuu asumaan usean muun ihmisen kanssa.

Vapaatuotantoalueet houkuttelevat

Sen lisäksi, että työvoima on paljon edullisempaa, yrityksille tarjotaan joistain maista myös etuja. Esimerkiksi Intia on perustanut vapaatuotantoalueita. Ne tarjoavat yrityksille paitsi verohelpotusta, myös joustoa maiden lainsäädännöstä, sekä rajoituksia ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle.

Intiassa erityistalousalueilla yritykset nauttivat verovapaudesta ensimmäisen 5 vuoden aikana, ja lisäksi alennetuista tullimaksuista. Toinen poikkeus tällä alueella on esimerkiksi minimipalkka. Tällainen lainsäädäntö turvaa yritysten aseman, mutta ei työntekijöiden.

Investointien kilpailu

Kansainvälinen kilpailu investoinneista on vaikuttanut myöskin työlainsäädännössä tapahtuviin muutoksiin. Intiassa poliittisista ja historiallisista syistä työntekijöiden lakisääteinen suoja on ollut vahva, mutta se on saanut iskuja lakien muutoksien takia.

Muutokset ovat helpottaneet irtisanomisia ja tuotannon lopettamista myös tuhansien työntekijöiden yrityksissä. Yritykset erityistuotantoalueiden alueilla saavat myös poiketa työsopimuslaista, mikä tekee työntekijöiden asemasta huonomman.

Tämän yrityksille suotuisan ympäristön syynä on kilpailu ulkomaisista investoinneista. Kehitysmaat taistelevat investoinneista saadakseen lisää yrityksiä ja työpaikkoja maahansa.

Yhteenveto

Monet yritykset siirtävät tehtaitaan ulkomaille kehitysmaihin halvemman työvoiman, raaka-aineiden ja energian toivossa. Etenkin tekstiili- ja elektroniikkateollisuus siirtää tehtaitaan ulkomaille siksi, että työntekijöiltä vaadittava taso ei ole korkea. Lisäksi näiden teollisuuksien koneita on helppo siirtää ulkomaillekin.

Suomalaisen teollisuustyöntekijän palkkaaminen on kallista. Keskimäärin yhdelle tekijälle maksetaan noin 2800 euroa, mikä ylläpitäisi Intiassa noin 15 työntekijää. Ei siis ole ihme, miksi yritykset ovat hanakoita lähtemään ulkomaille. Lisäksi monet kehitysmaat tarjoavat yrityksille verovapautta ja löysemmän työlainsäädännön, vastineeksi heidän investoinneistaan,

Yritykset siis saavat enemmän voittoa, mutta suomalaiset menettävät työpaikkoja. Ja vaikka kehitysmaissa työpaikat lisääntyvät, ne eivät ole varmoja, eikä palkkataso ole korkea. Kuka tässä siis voittaa? Puhtaasti yritykset.