Miksi teollinen tuotanto siirtyy ulkomaille?

Teollinen tuotanto on jo vuosien ajan pikkuhiljaa siirtynyt ulkomaille. Tehtaat siirtyvät etenkin halpoihin kehitysmaihin siksi, että raaka-aineet ja energia ovat halvempia. Yksi suuri syy kehitysmaihin siirtymisessä on myös se, että kehitysmaiden työntekijöiden palkkataso on hyvin paljon pienempi ja näin halvempi yrityksille.

Tehtaiden siirtyminen ulkomaille vie kuitenkin mukanaan työpaikkoja, josta maan paikalliset eivät ole innoissaan. Erityisen tehokkaasti ulkomaille ovat siirtyneet etenkin tekstiili- ja elektroniikkateollisuus. Suomessakin vuosien 1995 ja 2008 välillä tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuus on puolittunut Tilastokeskuksen mukaan.

Näiden alojen teollisuus on helppo siirtää muualle, sillä työntekijöiltä vaadittava osaaminen on alhaisempaa ja esimerkiksi tekstiiliteollisuuden koneet on helppo siirtää ulkomaille.

Palkkatasojen erot houkuttelevat siirtymään ulkomaille

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen elektroniikkateollisuuden palkat olivat viime vuosina lähes 90% tuotannon koko jalostusarvosta. On siis vaikea syyttää tehtaita siitä, että ne haluavat muuttaa ulkomaille halvemman työvoiman perässä.

Esimerkiksi erot suomalaisen ja intialaisen elektroniikkateollisuuden työntekijän palkkapussissa on hyvin suuri. Keskimäärin kokoonpanijoiden säännöllisen työajan palkka kuukaudelle oli Tilastokeskuksen mukaan 2855 euroa. Intiassa taas vakituisten työntekijöiden palkka ylimmilläänkin oli 186 euroa kuukaudessa. Yksi suomalainen työntekijä vastaa siis 15-17 intialaista työntekijää palkan suhteen.

Alle päivän tuotanto kattaa koko kuukauden palkat

Yhden intialaisen, korkeasti palkatun työntekijän palkan maksamiseen tulee myydä noin 4 puhelinta. Suomalaisen keskipalkan maksamiseen taas tulisi myydä noin 55 puhelinta. Toisin sanoen, Intiassa alle päivän tuotto maksaa koko kuukauden palkat.

Intiassa koko kuukauden elämiseen tarvitaan keskimäärin noin 130 euroa. Elämisen ja palkan tasot ovat siis hyvin alhaiset, joten ei ole vaikeaa päätellä, miksi tehtaat siirtyvät Intiaan. Tämä maksimoi nimittäin tehtaiden voitot.

130 euron palkka ei silti Intiassakaan päätä huimaa, vaan osa työntekijöistä joutuu asumaan usean muun ihmisen kanssa.

Vapaatuotantoalueet houkuttelevat

Sen lisäksi, että työvoima on paljon edullisempaa, yrityksille tarjotaan joistain maista myös etuja. Esimerkiksi Intia on perustanut vapaatuotantoalueita. Ne tarjoavat yrityksille paitsi verohelpotusta, myös joustoa maiden lainsäädännöstä, sekä rajoituksia ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle.

Intiassa erityistalousalueilla yritykset nauttivat verovapaudesta ensimmäisen 5 vuoden aikana, ja lisäksi alennetuista tullimaksuista. Toinen poikkeus tällä alueella on esimerkiksi minimipalkka. Tällainen lainsäädäntö turvaa yritysten aseman, mutta ei työntekijöiden.

Investointien kilpailu

Kansainvälinen kilpailu investoinneista on vaikuttanut myöskin työlainsäädännössä tapahtuviin muutoksiin. Intiassa poliittisista ja historiallisista syistä työntekijöiden lakisääteinen suoja on ollut vahva, mutta se on saanut iskuja lakien muutoksien takia.

Muutokset ovat helpottaneet irtisanomisia ja tuotannon lopettamista myös tuhansien työntekijöiden yrityksissä. Yritykset erityistuotantoalueiden alueilla saavat myös poiketa työsopimuslaista, mikä tekee työntekijöiden asemasta huonomman.

Tämän yrityksille suotuisan ympäristön syynä on kilpailu ulkomaisista investoinneista. Kehitysmaat taistelevat investoinneista saadakseen lisää yrityksiä ja työpaikkoja maahansa.

Yhteenveto

Monet yritykset siirtävät tehtaitaan ulkomaille kehitysmaihin halvemman työvoiman, raaka-aineiden ja energian toivossa. Etenkin tekstiili- ja elektroniikkateollisuus siirtää tehtaitaan ulkomaille siksi, että työntekijöiltä vaadittava taso ei ole korkea. Lisäksi näiden teollisuuksien koneita on helppo siirtää ulkomaillekin.

Suomalaisen teollisuustyöntekijän palkkaaminen on kallista. Keskimäärin yhdelle tekijälle maksetaan noin 2800 euroa, mikä ylläpitäisi Intiassa noin 15 työntekijää. Ei siis ole ihme, miksi yritykset ovat hanakoita lähtemään ulkomaille. Lisäksi monet kehitysmaat tarjoavat yrityksille verovapautta ja löysemmän työlainsäädännön, vastineeksi heidän investoinneistaan,

Yritykset siis saavat enemmän voittoa, mutta suomalaiset menettävät työpaikkoja. Ja vaikka kehitysmaissa työpaikat lisääntyvät, ne eivät ole varmoja, eikä palkkataso ole korkea. Kuka tässä siis voittaa? Puhtaasti yritykset.