Teollisen tuotannon suurimmat tuotannonalat

Teolliseen tuotantoon kuuluu paljon erilaisia osa-alueita. Suurimpia osa-alueita ovat esimerkiksi elintarvike-, lääke-, metsä-, tekstiili- ja autoteollisuus. Tässä artikkelissa käsittelemme muutamia tärkeimpiä ja suurimpia teollisen tuotannon alueita.

Elintarviketeollisuus

Elintarviketeollisuus on teollisuuden ala, joka on meille jokaiselle tuttu ihan päivittäisellä tasolla. Kiitos elintarviketeollisuuden, meillä on ruokaa kaupoissa ja jääkaappi täynnä herkkuja.

Elintarviketeollisuus tuottaa siis elintarvikkeita sekä niiden raaka-aineita. Elintarvikkeiden tuottaminen on monimutkainen prosessi. Tähä kuuluu paljon erilaisia liiketoiminnan aloja, joka tuottaa väestön tuottaman ruoan. Kotitarvikeviljely on ainoa ala, jonka katsotaan olevan täysin elintarviketeollisuuden ulkopuolella.

Elintarviketeollisuuden piiriin kuuluu monia eri aloja:

  • säänteleminen: paikalliset, alueelliset, kansalliset sekä kansainväliset säädökset ruoan tuotannolle ja myynnille. Nämä sisältävät ruoan laadun ja turvallisuuden.
  • koulutus: tähän kuuluvat esimerkiksi yliopistot ja muut koulut
  • tuotekehitys: tuotekehitykseen kuuluu elintarviketeknologia
  • tuotanto: siemenet, maatalouskoneet ja muut tarvikkeet
  • maatalous: viljely, karjan kasvatus, kalastus
  • elintarvikkeiden jalostus: eineksien valmistus ja tuoretuotteiden esivalmistelu
  • markkinointi: mainostaminen, mielipiteet, myynnin edistäminen
  • varastointi, kuljetus ja logistiikka
  • vähittäiskauppa: suoramyynti, kaupat

Toisin sanoen, elintarviketeollisuus on ruoan kulku pelloilta, laitumilta ja merestä lautaselle. Elintarviketeollisuus ja sen piiriin kuuluvat alat työllistävät paljon ihmisiä. Elintarviketeollisuus on ehdottomasti suurin teollisuuden ala.

Lääketeollisuus

Lääketeollisuudesta on tullut ala, joka kasvaa kasvamistaan vuosittain. Lääketeollisuudessa kehitetään, valmistetaan, markkinoidaan ja myydään lääkkeitä. Lääketeollisuus on paitsi yksi kannattavimmista, myös yksi säädellyimmistä teollisuuden aloista.

Tämä teollisuudenala ulottaa juurensa jo 1900-luvun alkuun, jolloin systemaattinen lääketiede käsitteenä syntyi. 1930-luvulla löydettiin hyvin tärkeä lääke, penisilliini, ja 1950-luvulla antibiootit. Aika 1950-luvulta 1970-luvulle on lääkealan kultakausi, jolloin markkinoille tuotiin paljon erilaisia ja tärkeitä lääkkeitä.1990-luvulla lääketeollisuuden vauhti hiipui.

Vuonna 2007 lääkemyynnin maailmanlaajuinen arvo oli noin 663 miljardia dollaria, joista Yhdysvallat ja Kanada muodostivat 46%. Suomen lääkemyynnin arvo oli noin 1,7 miljardia euroa. Toisin kuin Amerikassa, Suomessa lääkemyynnin nousemista pidetään ongelmallisena.

Autoteollisuus

Autoteollisuus, tai ajoneuvoteollisuus, kattaa hyvin laajasti erilaisia yhtiöitä ja organisaatioita. Nämä organisaatiot ovat joko suoraan tai välikäsien kautta kytkettynä moottoriajoneuvojen tuotantoon, suunnitteluun, kehitykseen ja myyntiin ja markkinointiin. Liikevaihtonsa perusteella autoteollisuus on yksi tärkeimmistä teollisuuden aloista.

Näiden termien ulkopuolelle tosin jää vielä suuri ryhmä erilaisia liiketoimia, jotka ovat jollain tapaa yhdistettyjä ajoneuvoteollisuuden tuotantoon. Nämä alat palvelevat loppukäyttäjiä suuremmin. Näitä aloja ovat esimerkiksi erilaiset korjaamot, polttoaineen myynti sekä autotarvikeliikkeet.

Tekstiiliteollisuus

Tekstiiliteollisuus pitää sisällään lankojen, kankaiden ja vaatteiden valmistuksen, jakelun ja suunnittelun sekä myynnin.

Vuodesta 1974 vuoteen 2004 asti MFA-sopimus hallitsi tekstiilien ja vaatteiden maailmankauppaa, ja rajoitti kehitysmaiden mahdollisuuksia viedä vaatteita kehittyneempiin maihin. Tämä sopimus raukesi vuonna 2005.

Vuonna 2008, tärkeimmät tekstiili- ja vaatetusalan välittäjät olivat Turkki, Kiina, Intia, Tunisia ja Bangladesh. EU rajoittaa vieläkin vaatteiden tuontia Kiinasta.

Yhteenveto

Jokainen olemassa oleva teollisuudenala on suuri, ja tuotantolinjojen prosessi on monimutkainen. Nämä prosessit sisältävät paljon erilaisia komponentteja aina valmistuksesta suunnitteluun, myyntiin, markkinointiin, varastointiin ja jakeluun. Kaikki nämä tuotanto- ja myyntilinjojen prosessit työllistävät todella paljon ihmisiä.

Suurimpia teollisuuden aloja ovat elintarviketeollisuus, joka on meille tuttu jokapäiväisestä elämästä; lääketeollisuus, joka on erityisen tärkeä Yhdysvalloissa ja Kanadassa; autoteollisuus, joka on liikevaihdoltaan yksi tärkeimmistä aloista sekä tekstiiliteollisuus, joka vaatettaa meidät päivittäin.

Jokaisella alalla on omat uniikit tuotantoprosessinsa. Monia tehtaita siirtyy tuotannon edullisuuden takia ulkomaille. Elintarviketeollisuus on ainoa ala, joka yleensä ei siirrä tehtaitaan kohdemaastaan muualle.

Miksi teollinen tuotanto siirtyy ulkomaille?

Teollinen tuotanto on jo vuosien ajan pikkuhiljaa siirtynyt ulkomaille. Tehtaat siirtyvät etenkin halpoihin kehitysmaihin siksi, että raaka-aineet ja energia ovat halvempia. Yksi suuri syy kehitysmaihin siirtymisessä on myös se, että kehitysmaiden työntekijöiden palkkataso on hyvin paljon pienempi ja näin halvempi yrityksille.

Tehtaiden siirtyminen ulkomaille vie kuitenkin mukanaan työpaikkoja, josta maan paikalliset eivät ole innoissaan. Erityisen tehokkaasti ulkomaille ovat siirtyneet etenkin tekstiili- ja elektroniikkateollisuus. Suomessakin vuosien 1995 ja 2008 välillä tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuus on puolittunut Tilastokeskuksen mukaan.

Näiden alojen teollisuus on helppo siirtää muualle, sillä työntekijöiltä vaadittava osaaminen on alhaisempaa ja esimerkiksi tekstiiliteollisuuden koneet on helppo siirtää ulkomaille.

Palkkatasojen erot houkuttelevat siirtymään ulkomaille

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen elektroniikkateollisuuden palkat olivat viime vuosina lähes 90% tuotannon koko jalostusarvosta. On siis vaikea syyttää tehtaita siitä, että ne haluavat muuttaa ulkomaille halvemman työvoiman perässä.

Esimerkiksi erot suomalaisen ja intialaisen elektroniikkateollisuuden työntekijän palkkapussissa on hyvin suuri. Keskimäärin kokoonpanijoiden säännöllisen työajan palkka kuukaudelle oli Tilastokeskuksen mukaan 2855 euroa. Intiassa taas vakituisten työntekijöiden palkka ylimmilläänkin oli 186 euroa kuukaudessa. Yksi suomalainen työntekijä vastaa siis 15-17 intialaista työntekijää palkan suhteen.

Alle päivän tuotanto kattaa koko kuukauden palkat

Yhden intialaisen, korkeasti palkatun työntekijän palkan maksamiseen tulee myydä noin 4 puhelinta. Suomalaisen keskipalkan maksamiseen taas tulisi myydä noin 55 puhelinta. Toisin sanoen, Intiassa alle päivän tuotto maksaa koko kuukauden palkat.

Intiassa koko kuukauden elämiseen tarvitaan keskimäärin noin 130 euroa. Elämisen ja palkan tasot ovat siis hyvin alhaiset, joten ei ole vaikeaa päätellä, miksi tehtaat siirtyvät Intiaan. Tämä maksimoi nimittäin tehtaiden voitot.

130 euron palkka ei silti Intiassakaan päätä huimaa, vaan osa työntekijöistä joutuu asumaan usean muun ihmisen kanssa.

Vapaatuotantoalueet houkuttelevat

Sen lisäksi, että työvoima on paljon edullisempaa, yrityksille tarjotaan joistain maista myös etuja. Esimerkiksi Intia on perustanut vapaatuotantoalueita. Ne tarjoavat yrityksille paitsi verohelpotusta, myös joustoa maiden lainsäädännöstä, sekä rajoituksia ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle.

Intiassa erityistalousalueilla yritykset nauttivat verovapaudesta ensimmäisen 5 vuoden aikana, ja lisäksi alennetuista tullimaksuista. Toinen poikkeus tällä alueella on esimerkiksi minimipalkka. Tällainen lainsäädäntö turvaa yritysten aseman, mutta ei työntekijöiden.

Investointien kilpailu

Kansainvälinen kilpailu investoinneista on vaikuttanut myöskin työlainsäädännössä tapahtuviin muutoksiin. Intiassa poliittisista ja historiallisista syistä työntekijöiden lakisääteinen suoja on ollut vahva, mutta se on saanut iskuja lakien muutoksien takia.

Muutokset ovat helpottaneet irtisanomisia ja tuotannon lopettamista myös tuhansien työntekijöiden yrityksissä. Yritykset erityistuotantoalueiden alueilla saavat myös poiketa työsopimuslaista, mikä tekee työntekijöiden asemasta huonomman.

Tämän yrityksille suotuisan ympäristön syynä on kilpailu ulkomaisista investoinneista. Kehitysmaat taistelevat investoinneista saadakseen lisää yrityksiä ja työpaikkoja maahansa.

Yhteenveto

Monet yritykset siirtävät tehtaitaan ulkomaille kehitysmaihin halvemman työvoiman, raaka-aineiden ja energian toivossa. Etenkin tekstiili- ja elektroniikkateollisuus siirtää tehtaitaan ulkomaille siksi, että työntekijöiltä vaadittava taso ei ole korkea. Lisäksi näiden teollisuuksien koneita on helppo siirtää ulkomaillekin.

Suomalaisen teollisuustyöntekijän palkkaaminen on kallista. Keskimäärin yhdelle tekijälle maksetaan noin 2800 euroa, mikä ylläpitäisi Intiassa noin 15 työntekijää. Ei siis ole ihme, miksi yritykset ovat hanakoita lähtemään ulkomaille. Lisäksi monet kehitysmaat tarjoavat yrityksille verovapautta ja löysemmän työlainsäädännön, vastineeksi heidän investoinneistaan,

Yritykset siis saavat enemmän voittoa, mutta suomalaiset menettävät työpaikkoja. Ja vaikka kehitysmaissa työpaikat lisääntyvät, ne eivät ole varmoja, eikä palkkataso ole korkea. Kuka tässä siis voittaa? Puhtaasti yritykset.